Mitä korua saa kutsua käsityönä tehdyksi?

Näin vähän aikaa sitten Facebookissa aivan upean korusetin, jonka pieni korupajayrittäjä oli kehittänyt. Sellaisen tuotteen, jossa näkyi oma idea, oma maku ja oma kädenjälki. Tuote alkoi mennä kuin kuumille kiville. Kuvat levisivät, katsojia tuli valtavasti, tuotteet loppuivat ja pieni tekijä sai vihdoin sen hetken, jota moni käsityöyrittäjä odottaa vuosia.

Korusetin mukana näkyi myös tarra: "Handmade with love."

Ja mitä sitten tapahtui? Alkoi haukkuminen.

"Ei tuo ole käsityötä." "Sä olet ostanut nuo osat jostain." "Et sinä ole noita itse tehnyt." "Tuo on vain koottu."

Siinä kohtaa jäin miettimään, miten nopeasti toisen onnistuminen halutaan muuttaa epäilyksi. Kun pieni korupajayrittäjä löytää tuotteen, jota ihmiset rakastavat, miksi ensimmäinen reaktio ei ole: hienosti tehty?

Mitä käsityö oikeasti tarkoittaa

Tätä ei tarvitse keksiä omasta päästä. Suomalainen käsityöalan järjestö ja julkaisu Taito määrittelee käsityön ihmisen tekemäksi työksi, jossa käytetään kädentaitoja. Käsityössä materiaalia muokataan fyysisesti ilman automatisoitua tuotantoa, ja siihen liittyvät ainutlaatuisuus, yksilöllisyys ja tekijän kädenjälki.

Suomen käsityön museon mukaan käsityöllä voidaan tarkoittaa käsin tai käsin ohjatun koneen avulla valmistettua tuotetta. Käsityöhön kuuluu myös tuotteen suunnittelu- ja valmistusprosessi: luonnokset, kokeilut ja prototyypit, joita syntyy matkalla valmiiseen tuotteeseen.

Eli käsityö ei tarkoita sitä, että yksi ihminen valmistaa koko tuotantoketjun raaka-aineesta valmiiseen tuotteeseen. Ratkaisevaa on ihmisen työ: se, että tekijä suunnittelee, valitsee, yhdistää, muokkaa, sovittaa, viimeistelee ja kantaa vastuun valmiista tuotteesta.

Juuri siksi korukin voi olla käsityönä tehty, vaikka helmet, koukut, ketjut, lukot, renkaat tai riipukset on ostettu valmiina.

Miksi villasukan lanka saa olla ostettu, mutta korun helmi ei

Jos ostan langan kaupasta ja neulon siitä villasukat, onko se käsityötä? Tietenkin on. Jos ostan kankaan, langan, napit ja vetoketjun ja ompelen niistä mekon, onko se käsityötä? Tietenkin on. Jos ostan jauhot, sokerin, munat ja voin, teen taikinan ja paistan kakun, onko se käsityötä? Tietenkin on.

Mutta jos ostan helmen, korupiikin, renkaan ja korvakorukoukun ja teen niistä korvakorut, yhtäkkiä joku sanoo: "Ei ole käsityötä. Se on vain koottu."

Miksi juuri koruntekijän kohdalla käsityön raja vedetään niin paljon tiukemmaksi kuin monessa muussa käsityössä? Pitäisikö jokainen helmi synnyttää itse, jokainen rengas vääntää itse, jokainen riipus valaa omassa metallisulatossa? Ei tietenkään.

Handmade with love ei tarkoita omaa metallisulattoa tai omaa hopeatehdasta. Se tarkoittaa sitä, että valmis tuote on tehty käsin — ihmisen ideasta, ihmisen työpöydällä, ihmisen käsissä, huolella ja rakkaudella.

Jälleenmyynti ja käsityö eivät ole sama asia

On kauppoja, jotka ostavat valmiita tuotteita tukusta ja myyvät ne sellaisenaan eteenpäin. Se on jälleenmyyntiä, eikä siinä ole mitään väärää, kun se kerrotaan rehellisesti.

Käsityönä tehty koru tarkoittaa kuitenkin sitä, että tekijä ei osta valmista korua tukusta ja väitä sitä omaksi käsityökseen. Se syntyy siitä, että tekijä ostaa materiaaleja, osia, aihioita ja tarvikkeita — ja tekee niistä oman tuotteensa. Hän koskee siihen, avaa, purkaa, vaihtaa, muokkaa, yhdistää, sovittaa ja korjaa, kunnes tuote on se koru, jonka hän on nähnyt mielessään.

Siksi sana "koottu" ei yksin riitä kuvaamaan sitä työtä.

"Vain koottu" on vähättelyä

Kun joku sanoo korusta, että se on "vain koottu", hän pienentää toisen työtä. Sama kuulostaisi muissa käsitöissä oudolta: villasukat ovat "vain neulottu", mekko "vain ommeltu", kakku "vain leivottu". Sana "vain" ei kerro työn määrästä, ideasta, taidosta eikä vastuusta. Se kertoo lähinnä sanojan asenteesta.

Käsityö on myös etsimistä ja tuotekehitystä

Moni kuvittelee, että koruntekijän työ alkaa vasta siitä hetkestä, kun osat ovat pöydällä. Ei ala. Usein työ on alkanut jo vuosia aikaisemmin: tekijä on etsinyt, kokeillut, pettynyt, löytänyt parempaa ja vaihtanut toimittajaa, kunnes juuri oikeat osat ovat löytyneet.

Valmis koru voi näyttää yksinkertaiselta, mutta sen taustalla voi olla pitkä ketju kokeiluja — huonoja osia, vääränvärisiä helmiä, liian heikkoja lukkoja — ja lopulta se oikea ratkaisu. Se kaikki on osa käsityöyrittäjän ammattitaitoa.

Alihankinta ei vie käsityön arvoa

Jos koruntekijä teettää osan laserleikkaamossa tai tilaa yksittäisen osan toiselta tekijältä, se ei tarkoita, että valmis tuote ei olisi hänen työnsä. Kaikilla aloilla käytetään materiaaleja, valmiita osia ja toisten osaamista: kirjailija ei paina kirjaa itse, keraamikko voi käyttää valmiita lasitteita, leipuri ostaa jauhot. Sama koskee koruntekijää.

Myöskään kultasepänliike ei valmista jokaista ketjua, lukkoa ja riipusta itse alusta asti. Osa tuotteista on omaa valmistusta, osa hankittu eri toimittajilta — ja tämä on korualalla aivan tavallista toimitusketjua.

Pienen tekijän onnistuminen ei ole rikos

Pieni korupaja voi tehdä vuosia töitä, kokeilla, epäonnistua ja yrittää uudelleen. Sitten jokin tuote osuu, ihmiset rakastuvat siihen, ja tekijä saa vihdoin sen hetken, jota on odottanut vuosia. Toisen menestys ei ole keneltäkään pois. Jos et pidä korusta, älä osta sitä — mutta älä vie tekijältä käsityön arvoa vain siksi, että hänen tuotteensa ei sovi ahtaaseen käsityön määritelmään.

Käsityönä tehty

Minäkin ostan korunosia valmiina. En synnytä helmiä enkä valmista jokaista rengasta, lukkoa ja koukkua alusta asti itse. Mutta en osta valmista korua tukusta ja myy sitä sellaisenaan eteenpäin omana käsityönäni.

Minä päätän, mitä korusta tulee. Minä etsin siihen osat, hankin ne, muokkaan ne ja yhdistän ne — ja teen niistä sen näköisen korun, jonka olen itse ajatellut ja halunnut tehdä. Siksi kirjoitan tuotteisiini käsityönä tehty. En siksi, että olisin valmistanut jokaisen osan itse, vaan siksi, että valmis koru syntyy minun käsissäni.

Handmade with love ei ole väite omasta metallitehtaasta. Se on lupaus siitä, että koru on tehty käsin — ideasta valmiiksi tuotteeksi, yhden tekijän kädenjäljellä.

Lähteet käsityön määrittelyyn: Taito ry ja Suomen käsityön museo.