Protestanttisuus syntyi 1500-luvulla uskonpuhdistuksen aikana, kun Martti Luther ja muut uskonpuhdistajat kyseenalaistivat katolisen kirkon oppeja ja käytäntöjä. He pyrkivät palauttamaan kristinuskon alkuperäisiä periaatteita ja korostivat Raamatun auktoriteettia.

Protestanttisuudessa keskeisiä periaatteita ovat "yksin kirjoitus" (sola scriptura), "yksin armo" (sola gratia) ja "yksin usko" (sola fide). "Yksin kirjoitus" tarkoittaa, että Raamattu on ainoa uskon ja opin lähde. Uskonpuhdistajat halusivat antaa jokaiselle mahdollisuuden lukea ja tulkita Raamattua omalta osaltaan, vapauttaen uskovat papiston välittämästä auktoriteetista. "Yksin armo" ja "yksin usko" korostavat, että ihmisen pelastus tapahtuu yksin Jumalan armosta ja uskon kautta Jeesukseen Kristukseen, ei omien tekojen tai ponnistusten perusteella.

Protestanttisuus on monimuotoinen ja jakautunut eri suuntauksiin ja kirkkoihin, kuten luterilaiseen, kalvinistiseen (reformoituun), anglikaaniseen ja metodistiseen kirkkoon. Nämä suuntaukset voivat vaihdella opin ja käytäntöjen osalta, mutta ne kaikki juontavat juurensa protestanttiseen uskonpuhdistukseen.

On tärkeää huomata, että protestanttisuus ei ole yhtenäinen liike, vaan siinä on monia erilaisia näkemyksiä ja traditioita. Jokaisella protestanttisella kirkolla ja yhteisöllä voi olla omat painotuksensa ja käytäntönsä, vaikka ne jakavatkin samat periaatteet uskonpuhdistuksen perintönä.

Protestanttisuus on myös tunnettu siitä, että se korostaa pappeuden yleisyyttä. Tämä tarkoittaa, että protestanttisessa uskossa jokainen uskova on pappeus. Uskovilla on suora pääsy Jumalan luokse ilman tarvetta välittäjälle papiston kautta. Tämä avaa mahdollisuuden yksilön hengelliselle tutkimukselle, omalle raamatuntulkinnalle ja henkilökohtaiselle suhteelle Jumalaan.

Protestanttiset kirkot ja liikkeet korostavat myös seurakunnan roolia uskovien yhteisönä ja hengellisenä tukiverkkona. Seurakunta nähdään paikkana, jossa uskovat kokoontuvat yhteen jumalanpalveluksissa, opetuksessa, rukouksessa ja yhteisessä palvelutyössä. Näissä yhteisöissä voidaan toteuttaa hengellistä kasvua, jakaa uskon kokemuksia ja tukea toinen toisiaan.

Protestanttisuudessa on myös monia muita piirteitä ja painotuksia eri suuntauksissa. Esimerkiksi luterilainen kirkko painottaa sakramentteja, kuten kasteen ja ehtoollisen, jotka nähdään Jumalan lahjoina ja tärkeinä osina uskonelämää. Kalvinistisessa eli reformoidussa perinteessä korostetaan Jumalan suvereeniutta ja ennalta määräämistä pelastuksessa.

On tärkeää huomata, että protestanttisuus on jatkuvassa kehityksessä, ja uusia suuntauksia ja liikkeitä voi syntyä ajan myötä. Jokainen protestanttinen kirkko ja yhteisö voi omata omat erityispiirteensä ja käytäntönsä, jotka heijastavat heidän teologista painotustaan ja historiallista taustaaansa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että protestanttisuus on kristinuskon haara, joka syntyi uskonpuhdistuksen aikana 1500-luvulla. Se korostaa Raamatun auktoriteettia, uskon oikeutusta yksin armosta ja uskon kautta yksin, sekä pappeuden yleisyyttä. Protestanttisuudessa on erilaisia suuntauksia ja kirkkoja, joilla voi olla erilaisia opillisia painotuksia ja käytäntöjä.