Rukousnauhojen historia on pitkä ja monimuotoinen, ja niitä on käytetty useissa eri uskonnoissa ja kulttuureissa tuhansien vuosien ajan. Rukousnauhat liittyvät yleisesti hengelliseen harjoitukseen ja rukoukseen, ja niitä käytetään apuvälineinä rukouksissa, lauluissa ja meditaatiossa.

Alkuperä:
Rukousnauhojen tarkka alkuperä on epäselvä, mutta niitä on käytetty eri muodoissa jo antiikin ajoista lähtien. Intialaisessa ja buddhalaisessa perinteessä käytetään malaa-rukousnauhoja, ja islamilaisessa perinteessä subha- tai tasbih-rukousnauhoja. Kristillisessä perinteessä erityisesti katolilaiset ovat tunnettuja ruusukon käytöstä, joka sai alkunsa keskiajalla. Ruusukko koostuu 59 helmestä, ja se on tarkoitettu useiden eri rukousten, kuten "Ave Maria" ja "Isä meidän," toistamiseen.

Kristittyjen rukousnauhojen historian on katsottu alkaneen siitä kun Jumala kehotti israelilaisia pitämään kiinni vaatteidensa tupsuista, tasseleista, kun he pelkäsivät pelkäsivät erämaavaelluksensa aikana. Vielä nykyäänkin israelilaisilla on vaate tallit, jossa on näitä tupsuja: 
https://fi.wikipedia.org/wiki/...

Protestanttiset rukousnauhat:
Vaikka protestanttiset kirkot ovat perinteisesti suhtautuneet varauksellisesti rukousnauhojen käyttöön, ne ovat kuitenkin saaneet jalansijaa erityisesti viime vuosikymmeninä. Protestantismin reformaattorit, kuten Martti Luther ja Jean Calvin, keskittyivät Raamatun teksteihin ja henkilökohtaiseen rukoukseen, ja heidän näkemyksensä mukaan rukousnauhoja ei välttämättä tarvittu. Kuitenkin nykyaikana monet protestanttiset yhteisöt ovat omaksuneet rukousnauhat osaksi hengellistä harjoitusta. Nämä protestanttiset rukousnauhat ovat usein yksinkertaisempia kuin katoliset ruusukot ja koostuvat yleensä seitsemästä helmiä sisältävästä sarjasta. 

Rukousnauhojen historia ja käyttö ovat monipuolisia. Ne ovat olleet osa monia eri uskonnollisia ja kulttuurisia perinteitä, ja ne palvelevat useita erilaisia tarkoituksia, kuten keskittymisen apuvälineenä rukouksessa. Vaikka rukousnauhat ovat perinteisesti olleet enemmän katolisten ja ortodoksisten kristittyjen käytössä, myös monet protestanttiset yhteisöt ovat alkaneet käyttää niitä osana henkilökohtaista hengellistä elämää.